Raikkautta orastavaan talveen: kanaa korianterilla ja inkiviväärillä

Korianteri, inkivääri ja valkosipuli ovat sisaruksia: ajoittain ne ovat riidoissa keskenään, mutta keskimäärin niiden välillä valitsee syvä harmonia. Jauhoin mortellissa muutaman valkosipulinkynnen, ruukullisen tuoretta korianteria, peukalonpään kokoisen palan raastettua tuoretta inkivääriä, yhden limen kuoren ja ripauksen kuivattu chiliä. Marinoin paketillisen kanan sisäfileitä sekoituksella. Pannu kuumaksi, sinne loraus seesamiöljyä. Sisäfileet pannulle. Satumainen tuoksu! Muutama minuutti per puoli jotta kana saa väriä ja kypsyy läpikotaisin. Lisukkeeksi villiriisiä ja nopea aasialaisvivahteinen salaatti: julienned-porkkanoita, jotka marinoin riisiviinietika-sokeri –liemessä ja ohueksi viipaloituja retiisejä. Kastikkeeksi 3:1 –suhteessa seesamiöljyä ja limemehua. Maukasta, terveellistä ja nopeaa.

 

Laiska sunnuntai - aamiainen Papa Albertissa

Italialainen Papa Albert muutti S-ryhmän pääkonttorista Hermannista Albertinkadulle ja perusti ravintolan. Sokos-hotellin yhteydessä toimiva ravintola tarjoilee aamupalaa viikon jokaisena päivänä. Aamiaisen hinta on toistaiseksi kilpailukykyinen 9,50. Sunnuntaisin brunssit tuppaavat olevan lähempänä kahtakymppiä ja pihinä paskiaisena päätin kokeilla edullista Papaa.

Aamiaselta löytyy kaikki perusjutut: munakokkeli, pekoni, jogurttia, croissantteja, säilykehedelmiä, leikkeleitä, leipää, kaurapuuroa ja tietysti kahvia. Huomio: munakokkeli - vaikka tietysti itsevalmistettua surkeampaa - oli paras buffetmunakokkeli pitkään aikaan. Tarjolla oli lisäksi maukkaita lämmitettyjä karjalanpiirakoita. Erikoiskahveja sai automaatista, mutta ne olivat laaduttomia: pitäytykää suodatinkahvissa. Positiivisin yllätys: tuoreat hedelmät. Uusiseelantilaiset kiiwit olivat tuona sunnuntaina herkullisia.

Tuomio: ei mitään erikoista, mutta hinta-laatu –suhde kohdallaan. Esimerkiksi Primulan tuplahintainen brunssi häviää Papa Albertille hinnan huomioon ottaen tennislukemin 6-0. Esimerkiksi Pirittan samanhintainen arkiaamiainen ottaa yhtälailla takkiin, pääasiassa hirvittävän munakokkelinsa takia. Ekonominen vaihtoehto viikonloppubrunssille 9,50 hintaan.

Helsingin ruokapaikat

Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin turistitoimintojen tehneen oppaan kaupungin ruokatarjonnasta.

HS: Uusi ruokamatkaopas listaa Helsingin parhaat ruokakohteet

Punajuuricaprese

Olen metsästänyt huippumozzarella kesäkuun Italian reissusta lähtien. Erikoisjuustopuotien kalliit campagnalaiset bufalat ovat pettäneet eikä perusmarketeistakaan ole tahtonut löytyä Italiassa saatavilla olevaa herkkua. Kunnes kerran sattuma vei minut vierailulle vihollisterritoriolle. S-ryhmään korviani myöten sidottuna käyn vain harvoin K-kaupoissa. Tällä kertaa K-marketti sattui olemaan kätevin vaihtoehto. Silmiin osui Pirkka bufala mozzarella. Ostin pari pakettia. Yllätys! Sekundaan yhdistämäni Pirkka-brändi onkin parasta Suomessa saatavilla olevaa mozzarellaa. Parasta: hinta on jotain ihan muuta kuin erikoispuodeissa.

  

Kuva kännykällä hehkulamppujen loistossa

 

Pirkan bufala on niin herkullista, että sen kanssa klassisessa capresessa ei voi epäonnistua. Kokeilin yhdistää bufalan punajuuriin. Punajuuret paperinohuiksi siivuiksi mandoliinilla. Ripottelin päälle suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Tarjoilu rucolan ja esimerkiksi paahdettujen pinjansiementen kera. Yksinkertaista, mutta oli myös herkullista. Pirkka, kaikkien näiden vuosien jälkeen sinä yhä yllätät minua!

Siskoni tomaattikastike oli niin herkullista, että kissakin halusi osansa.

Arepas-sanastoa

Kumpa pääsisi jo Kolumbiaan ja Venezuelaan!

Vivo's Roba

Nälkä yllätti päiväkävelyllä. Vivo’s Roba oli ensimmäinen kohdalle sattunut puhutteleva ravintola. Ulkopäin katsottuna Vivo’s vaikuttaa kodikkaalta: suuret ikkunat kutsuvat pakenemaan syksyn pimeyttä sisään ravintolaan. Sisältä tila on kuitenkin kolkko. Lähi-itä –meininkiä on koitettu hakea mosaiikkilaatoilla. Sisustuksesta jää jotenkin ristiriitainen maku.

Tilaan kanapitan kahdeksalla eurolla. ”Saako olla kaikki kastikkeet?” – Kyllä, all-in. Muutaman minuutin kuluttua saan käteeni tukevan käärön. Itse kana on laadukkaan oloista, ei mitään viiden euron iskendermönjää. Paketti on ihan ok, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä: olisin voinut kyhätä vähintäänkin yhtämaukkaan rullakebun kotona 15 minuutissa. Kastikkeet ovat pliisuja, majoneesimaisia. Vihannekset peruskamaa. Tuomio: vie nälän, mutta ei piinny kulinaaristen muistojen hall of fameen.

Upeita ravintoladesigneja maailmalta

Katsokaa voittajat linkistä:

Restaurant & BarDesign Awards

Gran delicato Kalevankatu

Ylistetty, tasalaatuinen, loistava. Gran delicato on saanut paljon kehuja. Kalevankadun toimipisteen tila on mielenkiintoinen. Vanhaa helsinkiläistalonalakertaa on viety Santorinia kohti kuitenkin säilyttäen rakennuksen suomalainen luonne. Paikka on intiimi. Voisin mainiosti viettää rauhallisia treffejä Gran delicatossa ilta-aikaan. Tosin ruokailusalin takaosa on kenties kolkko – erityisesti kaamoksen keskellä.

Ciabatta

Macchiato

Ruokalista löytyy kohtuuhintaisia salaatteja, panineita ja sämpylöitä. Sämpylät tulevat Fazerilta. Vierailukerralla ruokaa kuvasi yksi sana: raikkaus. Annokset olivat tuoreita ja viimeistellynnäköisiä. Salaatti toi pöytään voimakkaan rucolan tuoksun. Maut olivat kohdillaan. Yhdistelmät eivät keksi pyörää uudelleen, mutta onko se tarpeellistakaan? Kahvi on täyteläistä. Lähimpänä milanolaista kahvia. Kokonaisuudessaan positiivinen kokemus.

Musiikin ja ruoan välinen suhde

Mielenkiintoinen artikkeli Helsingin Sanomissa musiikin ja ruoan välisestä yhteydestä.

HS: Mausta ruokasi Mozartilla, neuvoo tutkija