Raikkautta orastavaan talveen: kanaa korianterilla ja inkiviväärillä

Korianteri, inkivääri ja valkosipuli ovat sisaruksia: ajoittain ne ovat riidoissa keskenään, mutta keskimäärin niiden välillä valitsee syvä harmonia. Jauhoin mortellissa muutaman valkosipulinkynnen, ruukullisen tuoretta korianteria, peukalonpään kokoisen palan raastettua tuoretta inkivääriä, yhden limen kuoren ja ripauksen kuivattu chiliä. Marinoin paketillisen kanan sisäfileitä sekoituksella. Pannu kuumaksi, sinne loraus seesamiöljyä. Sisäfileet pannulle. Satumainen tuoksu! Muutama minuutti per puoli jotta kana saa väriä ja kypsyy läpikotaisin. Lisukkeeksi villiriisiä ja nopea aasialaisvivahteinen salaatti: julienned-porkkanoita, jotka marinoin riisiviinietika-sokeri –liemessä ja ohueksi viipaloituja retiisejä. Kastikkeeksi 3:1 –suhteessa seesamiöljyä ja limemehua. Maukasta, terveellistä ja nopeaa.

 

Laiska sunnuntai - aamiainen Papa Albertissa

Italialainen Papa Albert muutti S-ryhmän pääkonttorista Hermannista Albertinkadulle ja perusti ravintolan. Sokos-hotellin yhteydessä toimiva ravintola tarjoilee aamupalaa viikon jokaisena päivänä. Aamiaisen hinta on toistaiseksi kilpailukykyinen 9,50. Sunnuntaisin brunssit tuppaavat olevan lähempänä kahtakymppiä ja pihinä paskiaisena päätin kokeilla edullista Papaa.

Aamiaselta löytyy kaikki perusjutut: munakokkeli, pekoni, jogurttia, croissantteja, säilykehedelmiä, leikkeleitä, leipää, kaurapuuroa ja tietysti kahvia. Huomio: munakokkeli - vaikka tietysti itsevalmistettua surkeampaa - oli paras buffetmunakokkeli pitkään aikaan. Tarjolla oli lisäksi maukkaita lämmitettyjä karjalanpiirakoita. Erikoiskahveja sai automaatista, mutta ne olivat laaduttomia: pitäytykää suodatinkahvissa. Positiivisin yllätys: tuoreat hedelmät. Uusiseelantilaiset kiiwit olivat tuona sunnuntaina herkullisia.

Tuomio: ei mitään erikoista, mutta hinta-laatu –suhde kohdallaan. Esimerkiksi Primulan tuplahintainen brunssi häviää Papa Albertille hinnan huomioon ottaen tennislukemin 6-0. Esimerkiksi Pirittan samanhintainen arkiaamiainen ottaa yhtälailla takkiin, pääasiassa hirvittävän munakokkelinsa takia. Ekonominen vaihtoehto viikonloppubrunssille 9,50 hintaan.

Helsingin ruokapaikat

Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin turistitoimintojen tehneen oppaan kaupungin ruokatarjonnasta.

HS: Uusi ruokamatkaopas listaa Helsingin parhaat ruokakohteet

Punajuuricaprese

Olen metsästänyt huippumozzarella kesäkuun Italian reissusta lähtien. Erikoisjuustopuotien kalliit campagnalaiset bufalat ovat pettäneet eikä perusmarketeistakaan ole tahtonut löytyä Italiassa saatavilla olevaa herkkua. Kunnes kerran sattuma vei minut vierailulle vihollisterritoriolle. S-ryhmään korviani myöten sidottuna käyn vain harvoin K-kaupoissa. Tällä kertaa K-marketti sattui olemaan kätevin vaihtoehto. Silmiin osui Pirkka bufala mozzarella. Ostin pari pakettia. Yllätys! Sekundaan yhdistämäni Pirkka-brändi onkin parasta Suomessa saatavilla olevaa mozzarellaa. Parasta: hinta on jotain ihan muuta kuin erikoispuodeissa.

  

Kuva kännykällä hehkulamppujen loistossa

 

Pirkan bufala on niin herkullista, että sen kanssa klassisessa capresessa ei voi epäonnistua. Kokeilin yhdistää bufalan punajuuriin. Punajuuret paperinohuiksi siivuiksi mandoliinilla. Ripottelin päälle suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Tarjoilu rucolan ja esimerkiksi paahdettujen pinjansiementen kera. Yksinkertaista, mutta oli myös herkullista. Pirkka, kaikkien näiden vuosien jälkeen sinä yhä yllätät minua!

Siskoni tomaattikastike oli niin herkullista, että kissakin halusi osansa.

Arepas-sanastoa

Kumpa pääsisi jo Kolumbiaan ja Venezuelaan!

Vivo's Roba

Nälkä yllätti päiväkävelyllä. Vivo’s Roba oli ensimmäinen kohdalle sattunut puhutteleva ravintola. Ulkopäin katsottuna Vivo’s vaikuttaa kodikkaalta: suuret ikkunat kutsuvat pakenemaan syksyn pimeyttä sisään ravintolaan. Sisältä tila on kuitenkin kolkko. Lähi-itä –meininkiä on koitettu hakea mosaiikkilaatoilla. Sisustuksesta jää jotenkin ristiriitainen maku.

Tilaan kanapitan kahdeksalla eurolla. ”Saako olla kaikki kastikkeet?” – Kyllä, all-in. Muutaman minuutin kuluttua saan käteeni tukevan käärön. Itse kana on laadukkaan oloista, ei mitään viiden euron iskendermönjää. Paketti on ihan ok, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä: olisin voinut kyhätä vähintäänkin yhtämaukkaan rullakebun kotona 15 minuutissa. Kastikkeet ovat pliisuja, majoneesimaisia. Vihannekset peruskamaa. Tuomio: vie nälän, mutta ei piinny kulinaaristen muistojen hall of fameen.

Upeita ravintoladesigneja maailmalta

Katsokaa voittajat linkistä:

Restaurant & BarDesign Awards

Gran delicato Kalevankatu

Ylistetty, tasalaatuinen, loistava. Gran delicato on saanut paljon kehuja. Kalevankadun toimipisteen tila on mielenkiintoinen. Vanhaa helsinkiläistalonalakertaa on viety Santorinia kohti kuitenkin säilyttäen rakennuksen suomalainen luonne. Paikka on intiimi. Voisin mainiosti viettää rauhallisia treffejä Gran delicatossa ilta-aikaan. Tosin ruokailusalin takaosa on kenties kolkko – erityisesti kaamoksen keskellä.

Ciabatta

Macchiato

Ruokalista löytyy kohtuuhintaisia salaatteja, panineita ja sämpylöitä. Sämpylät tulevat Fazerilta. Vierailukerralla ruokaa kuvasi yksi sana: raikkaus. Annokset olivat tuoreita ja viimeistellynnäköisiä. Salaatti toi pöytään voimakkaan rucolan tuoksun. Maut olivat kohdillaan. Yhdistelmät eivät keksi pyörää uudelleen, mutta onko se tarpeellistakaan? Kahvi on täyteläistä. Lähimpänä milanolaista kahvia. Kokonaisuudessaan positiivinen kokemus.

Musiikin ja ruoan välinen suhde

Mielenkiintoinen artikkeli Helsingin Sanomissa musiikin ja ruoan välisestä yhteydestä.

HS: Mausta ruokasi Mozartilla, neuvoo tutkija

Berliini kuvina

Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia Berliinin gastronomian suhteen. Tietenkin loistavaa turkkilaista mättöä, mutta mitä mahtaa olla muutoin tarjolla? Kompakti matka ei antanut varaa sämplätä kaupungin ruokatarjontaa riittävästi: jopa minä voin syödä vain niin paljon. Eirdingerin olut oli loistavaa. Döner ei pettänyt: raaka-aineet olivat joka paikassa raikkaita, kastikkeet maukkaita ja liha laadukasta.

Illallisravintolassa söi melko halvalla. Valitsin itse possunkyljen olutkastikkeessa. Possu olisi voinut olla kypsempää, enemmän pulled pork –tyyliä. Olutkastike oli maukas. Alkuruokani, vuohenjuustopiirakka portviiniviikunan kera oli maukas mutta tylsä.

Raikkaita vihanneksia

Maukas döner-liha kypsyi avotulella

Kallis, mutta loistava döner

Taco-mesta oli kiinni :(

Vuohenjuustopiirakka portviiniviikunalla

Mustekalasalaatti

Saksalaista ilmakuivattua kinkkua

Ribsi bbq-kastikkeella. Nämä olivat herkkua - liha oikein suli suuhun eli kypsennys oli tehty loistavasti

Maksaa

Tryffelirisotto

Pork belly ja haudutettua kaalia, olutkastike

Olympiastadion

köfta

Taas tuoreita vihanneksia

Turkkilaisia pizzoja puulämmitteisestä uunista. Näytti hyvältä.

Dürum köfta. Maukasta.

Pariisi kuvina

Pariisista löytyy kaikki maailman keittiöt. Kahden vierailukerran perusteella ruoan laatu sen sijaan vaihtelee merkittävästi. Mielestäni monessa muussa kaupungissa syö huomattavasti paremmin. Esimerkiksi Madridissa ruoka on ollut herkullista joka puolella. Etenkin hinta-laatusuhteeltaan Pariisi ei ole ruokamatkailijan mekka: muusta kuin etnisestä mätöstä tai burgerista saa pulittaa itsensä kipeäksi. Tuli jälleen kerran palautettua mieleen, miksi ei kannata koskaan tilata Coca-Colaa tai cappuccinoa ravintolassa: molemmista sai maksaa muutamaan otteeseen 6-7 euroa 10 kilometriä ydinkeskustasta.

Leivonnaiset ovat tietysti herkullisia. Oma suosikkini on mantelicroissant ja suklaaleipä. Osallistuin croissant-workshoppiin, jossa leipomon henkilökunta esitteli kuinka croissant valmistetaan. Kyseinen leipomo käytti croissanttien valmistamiseen taikinajuurta. Valmistimme myös omat croisanttimme. Vastaavia tapahtumia kaivataan Helsinkiin! Kuinka ranskalaiset ovat niin hoikkia, kun kaupunki on täynnä herkullisia leivoksia?!

Kaupungissa järjestettiin viikonlopun kestävä Street food –festivaali. Paikalla oli lukuisia ruokarekkoja. Tarjonta vaihteli aasialaisesta burgeriin. Helsingin tapahtumiin nähden erona oli, että paikalla oli mm. dj ja asiakkailla oli mahdollisuus piipahtaa tanssilattialla. Juttelin italialaisia leipiä myyvän rekan henkilökunnan kanssa. Nuorten kundien porukka elää kuulemma kädestä suuhun. Lupaviidakko kuulosti yhtä hurjalta kuin Suomessa. 

Ihmiset ostivat ruokaa - patonkeja, juustoja, tapaksia - Seinen rannalta ja istahtivat nauttimaan lämpimästä illasta viinipullon kanssa.

Vihannesvalikoima on Suomea laajempaa

Tarjolla on paljon libanonilaista ruokaa.

Tämä quipe oli kuiva ja mauton. Eurokin oli siitä liikaa.

Basso Boulangerie järjesti croissant-workshopin.

Basson suklaaleipä oli herkullista

Croissantin raaka-aineet

Kahdeksan euron aasialaista mättöä. Karamellipossu oli surkea ja annos pieni.

Italialaista mättöä kadulla.

Croissant suoraan uunista aikaisin aamulla. Herkullista.

Älä koskaan tilaa cappuccinoa. Kallein kahvini taisi olla 7,40.

Street food -festivaali.

Afrikkalainen ravintola. Kanaa tomaattikastikkeessa. Ei vakuuttanut.  

Paistettuja plátanoita. Nämä olivat makeita, mikä erotti ne Etelä-Amerikan tostadaksista.

Croquet monsieur tai jotain vastaavaa; kello 03 ei voi olla enää niin varma :)

All-nighterin jälkeen aamun ensimmäisten leivonnaisten haju houkutteli minut sisään paikalliseen leipomoon Montmartella. Mukaan tarttui loistava mantelicroissant.

Croquet monsieur ravintolassa, jonka palvelu oli perseestä. Kuvassa näkyy kallein juomani Coca-cola, hintaa 0,33 juomalle taisi kerty 6,60.